Miuta on alkanut ihan oikeasti himottaa opiskella tanssijaksi. Mie meinasin hakea tanssijan peruskoulutukseen vähän yli vuosi sitten, mutten sitten jostain syystä kumminkaan hakenut... En kai uskaltanut tai jotain... Mutta nyt se on alkanut harmittaa, etten edes yrittänyt. Päädyin sitten opiskelemaan kuvataidetta. Tulevana lukuvuonna alkaa korutaiteen suuntautumisopinnot. Enkä mie oikein tiedä, että onko tämä miulle oikea ala ja että olenko oikeassa koulussa. Vielä ei ainakaan ole tullut sellaista oloa, että 'nyt olen oikeassa paikassa', siis ensimmäinen opiskeluvuosi on takana. Mie en oikein tiedä, että mitä miun pitäisi tehdä. Jotenkin tuntuisi turhauttavalta käyttää neljä vuotta (no nyt jäljellä kolme) elämästään johonkin, josta ei ole varma ja jota ei tee täydestä sydämestään... Voisin tietysti hakea vaikka ensi keväänä tanssikoulutukseen ja lopettaa opinnot nykyisessä koulussani, mutta sekin tuntuu jotenkin niin pelottavalta, 'entä jos kadun päätöstäni' tai jotain. En mie nyt nykyisiä opintojanikaan vihaa, ihan mielenkiinnolla odotan nyt taas koulun alkamista. Ehkä mie kuitenkin päädyn suorittamaan opintoni loppuun nykyisessä koulussani, miusta tuntuisi jotenkin luovuttamiselta ja sekavalta lopettaa. Ja onhan se hyvä ehkä, jos on useampia tutkintoja. Ja uuden oppiminen on aina mukavaa. Enhän mie kolmen vuoden päästä mikään ikäloppu vielä ole, voinhan mie hakea sitten siihen tanssikoulutukseen. Ja voin tässä parannella tanssitekniikkaa ja kaikkea. 

On kaunis ilma, olisi hyvä lähteä vähän ulkoilemaan. Oon häpeäkseni möllöttänyt melkein koko kesän ihan vaan sisätiloissa, ja sitten vielä valitan, etten ole kerennyt nauttia kesästä yhtään ja sitten nurisen, että syksy tulee ja kylmä.