Tänään alkoi sitten koulu. Ja ilman mitään kummempia höpöttelytuokioita mentiin suoraan asiaan, mie ihan luulin, että aluksi ois hirveetä puintia kesäopinnoista sun muuta infonpoikasta. Mutta siis, heti alkoi opiskelu, ympäristötaiteen kurssilla. Meijän opettaja on englishspeaking ja aksentin perusteella luulisin, et hän on usa:lainen, voi melkein leikkiä olevansa vaihdossa jossain jenkkilässä :D Katseltiin videota, jonka aikana alkoi vaarallisen oloisesti ramaisemaan, mie kerkesin jo ajatella, että ei tätä kestä mitenkään... Niin, ja saatiin ensimmäiset tehtävät: piirrä 1 luonnos unelmiesi tilataideteoksesta ja väh. 2 luonnosta teoksesta, jonka voisit itse tehdä omin käsin. Ja luonnonmateriaaleista, se on nyt tässä teemana. Voi ei, alkaa pahaenteisesti tuntua siltä, että kauhea stressi pukkaa päälle, kun ei keksi mitään omaperäisiä ideoita. No, pitää ottaa vain rauhallisesti, viime vuoden huonommuudentunne ei saa toistua tänä vuonna. Nyt mie alan oikeasti ajatella näitä juttuja omilla aivoillani. Voi kun ei väsyttäisi näin paljon... Väsymys haittaa vähän ajatuksenkulkua, se kulkee hitaammin ja saattaa jäädä junnaamaan paikoilleen.

 

Huomenna olisi valintakoe yhteen tanssiryhmään. Tai siis on. Ja aion mennä sinne, en halua missata mahdollisuutta koe-esiintyä. Pitää katsoa, että millainen meininki siellä on, en vielä ole varma, että jäänkö siihen tanssiryhmään, haluan nyt ensin kuitenkin tietää, millainen taso siellä on.

Mie tunnen niin huonoa omatuntoa siitä, että olen lomalla vaan laiskaillut, vaikka vähän niinkuin lupasin viime keväänä, että tänä kesänä en vaan laiskottele, vaan harjoittelisin myös kesällä tanssitekniikkaa ja venyttelisin. Mutta kuinkas kävikään, mitään en ole käytännöllisesti katsoen tehnyt tässä loman aikana... Hävettää vähän ja ärsyttää, ettei miulta sen vertaa löydy itsekuria, että harjoittelisin itsenäisesti kotona. Ja mie oon tätä laiskuuttani valittanut jo niin monet kesät, että on oikeasti, ihan oikeasti aika nyt syksyllä (koska syksy lähestyy vääjäämättä, nyyh, on se julmaa) ottaa itseään niskasta kiinni. Koska mie kehittyisin niin paljon nopeammin tanssissa, jos tekisin vapaa-ajallanikin jotain (tai no, vapaa-aikaahan tanssitunnitkin on periaatteessa) ja ennenkaikkea venyttelisin, that's the key. Minuu vähän hävettää sekin, että oon koko ikäni melkeistäns tanssinut ja oon ihan järkyttävän pökkelö... Mutta nyt, pois valitus ja on aika oikeasti ryhtyä hommiin. Huomenna alkaa uusi tanssi-minäni!

Mie haluan ihan oikeasti kehittyä tanssissa ja tulla hyväksi tanssijaksi, haluan hipoa teknisesti huipputasoa. Miulla on kunnianhimoiset suunnitelmat.

Jiihaa, nyt seuraa kuvia!

Tässä kaulahuivini, jota niin innolla olen neulomassa, ja alla lähempää kuvaa palmikkoneuleesta, josta oon niin ylpeä :D Ja hieno uusi sininen mattoni, joka tekee kämpästäni mukavan kodikkaan näköisen, ja se on helpompi pitää puhtaana kuin edellinen nukkamattoni, yh, irtohiukset, yh, mutta se oli pirteän oranssinvärinen...mutta tää sininen matto käy kyl miun viheisiin verhoihin paljon paremmin...hahaa, sortsi, nyt meni vähän aiheen viereen...

Pretty interesting, huh? Ihanan väristä lankaa, punavioletti on miun uusi lempivärini, tai violetti ylipäätään. Ja hahaa, olen alkanut piirtää taas pitkästä aikaa, olen päästänyt irti sellaisesta turhasta ja tyhmästä itsesäälistä ja -kritiikistä, tyyliin: yhyy, en osaa piirtää ja vähänkö säälittävää, kun olen kumminkin taidekoulussa... Löysin sarjakuvaminäni piirtäessäni, vaikka sarjakuvista en sinänsä välitäkään mitenkään hirveästi, en siis lue sarjiksia, mutta tykkäisin jotenkin piirtää sarjakuvamaisesti... Tässä sarjakuvaminäni neulomassa (mie ihan innostuin piirtämään itseäni arkisissa tilanteissa, siitähän voisi tehdä ihan sarjan, 'Anninan seikkailut arkimaailmassa')

Ja tässä kauniit parvekekukkaseni! Pelargonissa on ne kukat vähän ryhmittyneet toispuoleisesti, se on oikeasti vähän oudonnäköinen. Mutta daaliat kukkii tosi ihanasti!

No niin, siinäpä vähän piristystä blogiin kuvien muodossa, visuaalisuus vetoaa ihmisiin. Sitten vielä muita juttuja:

Hyy, tänään kun pyöräilin, huomasin tiellä liiskaantuneen sammakon, voi pikku sammakkoparkaa.

Eilen olin koulukaverin tupareissa. Tai no, en mie oikeastaan ole ollut paljonkaan tekemisissä tuon kyseisen koulutyypin kanssa, vaikka samalla luokalla ollaankin, niin oli vähän kummallista mennä sinne hänen kämpilleen ja vähän tuntui ulkopuoliselta jotenkin. Niin, ja syy, miksi tulin kutsutuksi oli, että edellisenä päivänä tapasin tämän koulutyypin kaupassa, kun olin siellä kaverini seurassa, ja tämä kaverini tuntee tämän luokkalaiseni paremmin. Eli tulin kutsutuksi, koska olin paikalla kaverini seurassa ja tämä luokkalaiseni ei kehdannut jättää miuta kutsumatta, koska se ois ollu ehkä vähän epäkohteliasta, tai en minä tiedä... No, jos olisin törmännyt yksin tähän luokkalaiseeni, niin tuskinpa olisin tullut kutsutuksi hänen tupareihinsa. Mutta joka tapauksessa, oli siellä kaikesta huolimatta ihan suht mukavaa, ruoka oli ainakin hyvää :D

Neuloin tänään kaulahuivia, ensimmäinen kerä käytetty! Nyt itse huivi on pituudeltaan vajaan metrin, elämäni ensimmäistä kertaa olen tehnyt palmikkoneuletta! Muutama viikko tässä on neulottu tuota huivia, kyllä miusta vielä neulehirmu saahaan. Ja mie sinnikkäästi nyt yritän päästä peruskoulun käsityötuntien aiheuttamista alemmuudentunteista pois, kyllä minäkin saan nauttia käsillä tekemisestä, vaikka numero oliskin ollut kuutonen kässästä.

Miuta on alkanut ihan oikeasti himottaa opiskella tanssijaksi. Mie meinasin hakea tanssijan peruskoulutukseen vähän yli vuosi sitten, mutten sitten jostain syystä kumminkaan hakenut... En kai uskaltanut tai jotain... Mutta nyt se on alkanut harmittaa, etten edes yrittänyt. Päädyin sitten opiskelemaan kuvataidetta. Tulevana lukuvuonna alkaa korutaiteen suuntautumisopinnot. Enkä mie oikein tiedä, että onko tämä miulle oikea ala ja että olenko oikeassa koulussa. Vielä ei ainakaan ole tullut sellaista oloa, että 'nyt olen oikeassa paikassa', siis ensimmäinen opiskeluvuosi on takana. Mie en oikein tiedä, että mitä miun pitäisi tehdä. Jotenkin tuntuisi turhauttavalta käyttää neljä vuotta (no nyt jäljellä kolme) elämästään johonkin, josta ei ole varma ja jota ei tee täydestä sydämestään... Voisin tietysti hakea vaikka ensi keväänä tanssikoulutukseen ja lopettaa opinnot nykyisessä koulussani, mutta sekin tuntuu jotenkin niin pelottavalta, 'entä jos kadun päätöstäni' tai jotain. En mie nyt nykyisiä opintojanikaan vihaa, ihan mielenkiinnolla odotan nyt taas koulun alkamista. Ehkä mie kuitenkin päädyn suorittamaan opintoni loppuun nykyisessä koulussani, miusta tuntuisi jotenkin luovuttamiselta ja sekavalta lopettaa. Ja onhan se hyvä ehkä, jos on useampia tutkintoja. Ja uuden oppiminen on aina mukavaa. Enhän mie kolmen vuoden päästä mikään ikäloppu vielä ole, voinhan mie hakea sitten siihen tanssikoulutukseen. Ja voin tässä parannella tanssitekniikkaa ja kaikkea. 

On kaunis ilma, olisi hyvä lähteä vähän ulkoilemaan. Oon häpeäkseni möllöttänyt melkein koko kesän ihan vaan sisätiloissa, ja sitten vielä valitan, etten ole kerennyt nauttia kesästä yhtään ja sitten nurisen, että syksy tulee ja kylmä.